Goodbye

This it it. This is where the chapter ends. I knew this day will come, but I never realized it would be so soon. Almost a year has passed and I am waiting to return to a whole another world that the one I have lived in for the last 10 months. I just fought tears and gave hugs and goodbyes to the people who have meant the most to me lately. The people who at one point didn't know anything about me and yet they agreed to open their hearts to me. The people I was randomly put in a same house with and who later became my new best friends and my new family. The people who have showed me so many different cultures and religions and parts of the world I've never seen before.

The people who helped me to find myself.

No more spontaneous trips. No more sleepovers or hotels. No more festivals and parties. No more speaking English every day. No more seeing all my best friends every day.

In 12 hours I will see the people I had to fight the tears with and give hugs and goodbyes to a year ago. I will slowly get back to the normal life I used to live.
I will soon start to realize how much things have changed, and the most importantly how much I have changed.

Thanks for everything, I will miss you guys. A lot.

Miltä tuntuu lähteä?

Hirvealta.

Onko vaikeempaa rakentaa elamaa 16 vuotta ja jattaa se vuodeksi, vai rakentaa elamaa vuosi ja jattaa se ikuisesti?

Oon miettinyt tota todella paljon tan viimeisen vuoden sisalla, mut nyt oon tullu tulokseen et on tuhat kertaa vaikeempaa rakentaa elamaa vuosi ja sen jalkeen lahtea ikuisesti. Mulla on puolitoista viikkoa jaljella, ja oon aivan hajalla. Seniorit lahtee jo ylihuomenna.

Taa postaus on tosi vaikeeta kirjottaa. Ei kukaan pysty samaistumaan tahan fiilikseen ja naihin tunteisiin mita mun paan sisalla pyorii. Vaikka kaikkea ihanaa tulee tapahtumaan kesalla ja paasen vihdoinkin kotiin aidin ja kavereiden luokse, paasen suomen lukioon ja syomaan suomalaista ruokaa, jos saisin valita ajattelematta tulevaisuutta, jaisin tanne.

Taa vuosi oli mun elaman paras vuosi, ihan oikeesti paras vuosi ikina. Kuulostaa tosi kliseelta, mutta se on totta. Mun vuosi ulkomailla on mennyt paremmin kuin hyvin vaikkakin hirveitakin asioita on tapahtunut tan vuoden aikana. Oon sanonut tan jo sata kertaa mutta mulla on taalla parempia kavereita mita mulla on Suomessa ikina ollut. ( laskematta paria henkiloa ketka tietaa kylla <3 )

"Mut sahan voit aina menna takaisin Floridaan tapaamaan sun kavereita?"

En voi. Se on se ongelma. Jos voisin, tulisin tanne heti kun paasisin. Ja se miksen voi, on se etta puolet mun kavereista ja mun paras kaveri asuu ympari maailmaa. Ne ei ole amerikkalaisia, ne ei asu taalla loputtomiin. Suurin osa mun kavereista lahtee pois samaan aikaan kun makin. Naissa asuntoloissa missa makin asun, asuu 14 floridalaista, 7 muista Amerikan osavaltoista, 2 Kanadasta, 19 saaristoista. 1 Nigeriasta, 1 Moroccosta, 15 Kiinasta, 1 Englannista, 3 Suomesta, 1 Ranskasta. 4 Saksasta, 1 Italiasta, 4 Japanista, 5 Koreasta, 1 Makedoniasta, 5 Venajalta, 1 Saudi arabiasta, 2 espanjasta, 1 ruotsista, 1 Sveitsista, 1 Thaimaasta, 1 Ukrainasta ja 7 Vietnamista. 2 Ausseista, 2 Braziliasta, 1 Kolumbiasta ja 1 Ecuadorilta.

Joko nyt tajuutte, etta tulee vahan kalliiksi menna moikkaamaan kaikkia? Tassa vaiheessa pitaa vaan kohdata se totuus etta suurinta osaa ma en tule enaan koskaan nakemaan. Ja voin vaikka lyoda vetoa etta kukaan teista ei tajua milta tuntuu asua jonkun kanssa vuosi ja sitten sanoa hyvastit?

En oo se sama Krisse kuka asu Suomessa vuosi sitten. Enka tuu olemaan se sama Krisse nyt kun palaan. Tama vuosi on muuttanu mua ihan alyttomasti, jopa ihmiset taalla huomaa sen. Vaikka ulkooltapain vaikutan silta samalta aina-iloiselta-krisselta, ma mietin aivan eri tavalla nyt. Muistan kun mun aiti ei olis halunnu paastaa mua muuttamaan yksin toiselle puolelle maailmaa, mutta oon tuhannesti kiitollinen etta ma tanne paasin, ja nyt aitikin varmasti miettii erillailla. Se, etta vaikka kuinka tuntuu pahalta ja haluaisit vaan olla yksin ja itkea, mutta silti lahdet kavereiden kanssa ulos ja kayttaydyt niinkun mitaan ei olisi tapahtunut. Se, etta vaikka kuinka tekee mieli vaan heittaa koulukirjat seinaan ja repia kaikki tehtavanannot, mutta silti puret hammasta yhteen ja teet ne koska on pakko. Se, etta vaikka kuinka sydanta sattuu ja tekisit mita vaan etta olisit kotona, mutta nouset sangysta, menet ulos ja mietit miten kauhean onnekas voi ihminen olla kun saa olla just taalla. Se, kun ihmiset kay hermoille ja haluaisit vaan oman huoneen missa saisi olla rauhassa, mutta kestat sen ja seuraavana paivana kaikki on paremmin. Se, kun teet tyhmia asioita, virheita, tulet petetyksi ja jaat kiinni valheesta, mutta selviat kaikista juoruista ja rangaistuksista yhdessa parhaan kaverin kanssa. Tata listaa voisin jatkaa loputtomiin, mutta oon selvinny taalla ollessani niin hirveista asioista vaikka oonkin ollut yksin. Tai no en yksin, on mulla aina kaverit keille puhua mutta yksin ilman aitia ja muita perheenjasenia. Taa reissu on opettanu mulle niin paljon, taa reissu tulee aina olemaan mun sydamessa ja naa muistot mita taalta oon saanu, ei ikina lahde musta.

YKSI KUUKAUSI JÄLJELLÄ???

En pysty uskoa, etta neljan viikon paasta ma oon lentokoneessa matkalla suomeen, enka vaan lomalle, vaan oikeesti takas, ilman etta tuun parin viikon paasta tanne.

Mun vuos taalla on ollut mun koko elaman paras vuosi. Mun oli tarkotus olla taalla koko lukio/high school loppuun, mutta asiat ei aina mene suunnitelmien mukaan ja multa onkin kyselty paljon mika sai mun mielen muuttumaan. Ma en toivois mitaan yhta paljon et voisin olla taalla viela ens vuoden ja sen jalkeen jatkaa yliopistossa taalla, mut sit ku oikeesti ajattelen ni en oo valmis muuttamaan lopullisesti pois mun kotimaasta. En vaan viela oo henkisesti valmis jattamaan kaikkea mun Suomi elamassa ja jatkamaan tata unelmaa taalla. Oon siis paattanyt menna tsemppaamaan lukion loppuun Suomessa, ja suomesta lahtea sitten takaisin maailmalle.  Oon saanu jo parista yliopistosta viestia ja oon jo aika varma mihin yliopistoon ma haluan hakea, mut mun on pakko teha hulluna toita Suomessa jotta paasen sinne.

Mua ahistaa miettia mun lahtoa enka oo sita oikeestaan yhtaan viela miettiny. Mulla on taalla ihan sairaasti kavereita ja mun elama vaan on niin unelmaa etten pysty sita ees sanoiks kertomaan. Ma oon kokenut taalla elamasta niin paljon, kasvanut henkisesti ja oppinut millasta on oikeesti elaa omillaan ilman etta on aiti kuka tekee ruokaa, siivoo ja pesee pyykkia. Mulle on taalla sattunut ja tapahtunut vaikka ja mita, mutta kaikesta oon vaan oppinut ja kasvanut entista enemman.

Vaikka tekeekin mieli vaan alkaa itkemaan kun ajattelee sita lahtoa, niin silti mulla on niin paljon asioita mita mulla on ikava Suomessa etta oon samalla onnellinen kun paasen sinne palaamaan. Mulla on ihan hirvee ikava suomalaista ruokaa ja säätä, (nyt jotkut varmaan miettii et miten amerikkalaisen ruoan ja floridan saan keskella voi olla ikava suomalaista??) ja muutenkin ikava sellasta normaalia elamaa kotona aitin ja lemmikkien kanssa, koska taalla asuntolassa asuminen on tosiaan vahan erilaista mita olis esim host-perheessa eika taa sovi kaikille ja oon onnekas et mulle on sopinut tosi hyvin.

Haluisin viela tehda yhen questions&answers postauksen tanne, joten jos sulla on mulle jotain kysyttavaa niin feel free to ask, voitte laittaa niita kysymyksia vaikka snappiin (krissekinnunen) niin valitsen sielta sitten parhaimpia ja teen niista postauksen kun taas kerkeen :)

Kaikki promkuvat on tallasia ettei kukaan kato kameraa, mut tassa kuvas ma ja cassie naytetaa niin kivoille et valistin tan hahahha

8 weeks left

Fiililkset ja tunteet on vaihellu tassa parin kuukauden sisalla tosi paljon. Mulla oli koulussa spring break, 2 viikon loma joten ma menin kaymaan Suomessa. Oli tosi kivaa taas kayda moikkaamassa perhetta ja kavereita, mut nyt on tosi haikee fiilis. Istuskelen nyt lentokoneessa matkalla takasin Floridaan. Tasan 9 viikkoa ja mun elama Floridassa onkin sitten ohi, ainakin valiaikaisesti. 

Taa koko vuos on ollu yhta tunteiden vuoristorataa, todella paljon asioita on muuttunut seka ihan mussa itessani etta mun perheessa ja lahipiirissa. Oon ite kasvanu henkisesti tosi paljon, en tiia onko ketkaan muut sita huomannu mutta ite sen kylla huomaa. Oon jotenki oppinu valttymaan sellasilta turhilta riidoilta ja oon oppinu sen etta ma en aina voi olla oikeessa ja tassa maailmassa on niin paljon erilaisia ihmisia etta on myos pakko olla yhta paljon erilaisia mielipiteita. 

Taa vuos ulkomailla on kasvattanu mua siis ihan alyttomasti. Oon melkein ku eri ihminen nykyaan. Vuos sitten en oikee valittany mistaan, ei mua silleen kiinnostanu esimerkiks jos kaversuhteet jonku kans meni huonosti, ei mua oikeen kiinnostanu miten mun koulu meni, ei mua oikeen kiinnostanu mikaan. Tan vuoden aikana ma oon joutunu tekemaan niin paljon toita esimerkiks koulun eteen etta jo se yksistaan on kasvattanu mua tosi paljon. Oon joutunu elamaan 100 tyton ja 100 pojan kanssa 24/7, ja tottakai noiden 200 ihmisen seassa on ihmisia kenesta ma en pida. Mut koska asun niiden kanssa mun on pakko kohdella niita kaikkia niinkun ma kohtelisin vaikka mun parasta kaveria. Mun on pakko olla ystavallinen ja oikeesti olla kaikkien kaveri. Vuos sitten oisin vaan kattonu tosi pahasti sellasia ihmisia kenensta en tykkaa ja varmaan puhunut pahaa selkien takana muiden kanssa. Kaikki noi 200 ihmista on mun kavereita ja voin viettaa aikaa kaikkien kanssa, vaikka ne ei oliskaan mun parhaita kavereita. 

Nyt ku on ite muuttunu ja kasvanu, niin huomaa helpommin kun jotkut muut ei ole. Mulla on niin Jenkeissa etta Suomessa kavereita, jotka on ollu mulle mun parhaita kavereita, mut eipa ole enaan. Oon joutunu oikeesti puremaan hampaita yhteen kun joidenkin ihmisten suusta on tullu tekstia mika saa mut toooodella vihaseksi, mut en oo kuitenkaan sanonut naille ihmisille mitaan vaan ihan kayttaytynyt niinkun oisin kayttaytynyt aikasemmin. 

Mun elamasta on lahtenyt tan vuoden aikana paljon, paljon ihmisia ja valit joihinkin ihmisiin on aika jaiset nykaan. Mutku ma mietin etta kuinka monta uutta ihmista ma oon saanut mun elamaan, niin mua ei yhtaan haittaa etta muutama ihminen on jaanyt pois. Valehtelematta ma oon saanu monta sataa kaveria lisaa. Mulla on joka maanosasta kavereita ja mulla on viela joskus vanhempana suunnitelmissa lahtee kiertaan maapalloa ja tapaamaan naita kavereita uudelleen. 

Mua oikeesti sattuu kun ma aattelen et oikeesti se 2 kuukautta ja kaikki on ohi. Siis mua oikeesti sattuu kun ees aattelen sita etta pian mun on aika pakata kamat ja sanoa ainakin osalle ihmisista hyvastit. Lahdin jenkkeihin ilman mitaan odotuksia, tosi pelokkaana ja arkana enka olis ikina kuvitellu etta sen elaman rakentaminen toiselle puolelle maailmaa vois olla nain rankkaa. Se oli rankkaa jonkun aikaa, mut nyt tuntuu oudolle ajatella et asuisin Suomessa. Nyt tuntuu taas etta on rankkaa sen takia etta pian joutuu lahtemaan. Tottakai on kivaa paasta Suomeen asuun takasin oman perheen luokse, mut toinen puoli mun sydammesta tulee aina oleen Jenkeissa. Vaan vaihtarit pystyy kuvittelee et milta taa tuntuu. Seuraavan kerran ku ma laskeudun Suomen mantereelle, ma oikeesti jaan sinne. Ma en enaa lenna kahen viikon paasta takasin Floridaan, ma oikeesti jaan Suomeen. 

Taa tuntuu ihan hirveelta ajatella noita asioita, joten lopettelen tan postauksen tahan. Mulla on lentokoneessa istuttavana viela 7h ja 22 minuuttia. Aattelin alkaa kattoon leffaa ja sit nukkuu hetkeks. Kohta ma oon taas Miamissa ja sitten ma aijon nauttia mun viimeisista viikoista ihan taysilla enka anna minkaan tai kenenkaan pilata niita. 

My decision to study abroad was hands down the best decision I ever made

7,5kk takana, 3kk edessa. 

Täällä taas

Moikka kaikille :)

Vihdoin oon paassyt takas jenkkeihin, tai no oon nyt ollu taala viikon. Mulle iski viime viikolla kauhee flunssa meijan huoneen ilmastoinnin takia, mut nyt ollaan flunssasta paasty eroon ja 3 kuukauden liikkakieltokin alkaa olla lopussa. Vihdoin paasen kunnolla treenaan, mulla on itseasias tanaan ekat yleisurheilutreenit, ootan niita niiiin innolla koska toosi monet mun kaverit tekee yleisurheilua talla hetkella.

Missasin kolme viikkoa koulua mun selan takia, joten nyt mulla on ollu tosi paljon kirittavaa, matikka on kaikista pahin koska siina edetaan niin nopeeta, ja se oli ainoo aine mita en voinu teha Suomessa koska mulla ei ollu kirjaa mukana, ja matikan kirja on ainoo kirja mika ei oo netissa.

Tan viikon aikana ei oo kauheesti mitaan tapahtunu, viikonloppu naytti silta etta se ois menny ihan pieleen koska tuli niin paljon muutoksia suunnitelmiin, mut onneks loppujenlopuks kaikki suunnitelmat onnistu :) Nyt alkaa taas uus viikko, ja talla hetkella musta tuntuu etten haluu muuttaa mun elamassa mitaan. Jotenki nyt kaikki rullaa ja on hyva mieli koko ajan. Vitsi mulla oli ikava tata tunnetta.

Nyt pitaa kiirehtia bilsan tunnille, tassa parit kuvat viikonlopulta :)

Kuulumisia

Mun piti lahtea Suomesta jo viikko sitten. Kavi kuitenkin niin etta satutin selan uutena vuotena, ja mullahan on siis selassa vamma, valilevyn pullistuma mika painaa mun selkaytimeen, eli ei se normaali valilevynpullistuma.  Ravattiin laakarissa ja laakarit sano etta mitaan ei oo tehtavissa. Soin buranaa ja kolmiolaakkeita eika kipu hellittanyt. Sain kauheen flunssan ja kuumeen viela selkakivun paalle. Mentiin uudelleen laakariin ja sielta mut maarattiin uusiin magneettikuviin, joista selvisi etta ei ainakaan uutta pullistumaa oo selkaan tullut. Taas eilen kaytiin laakarissa ja siella mulle sanottiin etta mua oottais seuraavaks selkaleikkaus missa on tosi iso riski halvaantua. Siihen suoraan vastasin etta leikkaus vaikka sit kesalla, mut nyt mulle on tarkeinta paasta takas jenkkeihin. No, laakari suostu tahan ja nyt oon lahdossa 24 tammikuuta takas Floridaan. Hirvee ikava on kaikkia kavereita ja haluisin vaan jo menna. Mut terveys kuitenki menee kaiken muun eelle joten parantelen nyt selkaa taalla rauhassa ja toivon vaan etta se parantuu 24 paivaan mennessa.

Mun elama on aika sekasin mutta oon silti onnellinen. Nyt tan syksyn ja talven aikana oon miettiny aika paljon etta mita ma oikeen elamalta haluan. Oon miettiny etta missa mulla on paras olla, tai oikeestaan etta missa mun kuuluis olla. Onko jenkit se oikee paikka mulle, onko Suomi se oikee paikka mulle vai oonko viela ees loytany sita oikeeta paikkaa mulle. Kannattaisko mun viela kasvaa ennen lopullisesti maailmalle muuttoa vai oonko ma valmis kaikkeen siihen? Oon tullu siihen tulokseen et oon oikeesti viela liian nuori muuttaakseni lopullisesti yksin toiselle puolelle maapalloa. Oon ollu ihan hullun onnellinen tuola Floridassa ja en todellakaan, en missaan vaiheessa oo katunu maailmalle lahtoa yhtaan. Mut tavallaan ma kaipaan mun arkea Suomessa, ja talla hetkella mun aiti tarvii mua taalla enemman kuin koskaan. Oon tulossa kesalla Suomeen, mun elama muuttuu taas, vaihan luultavasti Suomessakin koulua ja oikeesti alotan taas puhtaalta poydalta. Kayn lukiota viela 2 tai 3 vuotta ja sen jalkeen ma oon ihan varmasti valmis ja taynna intoa muuttamaan jenkkeihin takaisin. Oon siis menossa collegeen jenkkeihin. En viela pysty ees aatteleen sita et lahen tuolta Floridasta, siis tuolta mun koulusta lopullisesti pois. Rakastan sita paikkaa, ja varsinki niita ihmisia. Se koko koulu, kaikki muut boarding oppilaat ja opettajat ja muut, ne kaikki on mulle ku yks sairaan iso perhe. Kaikilla niilla tulee aina oleen paikka mun sydamessa ja puolet mun sydamesta on Floridassa ja sinne se jaakin. Mutta oon paattanyt etta mun tie vie tan vuoden jalkeen Suomeen, ja sielta sitten lopullisesti jenkkeihin kun oon siihen itte valmis. 

Oon erottanu mun Suomi elaman ja Florida elaman aika rajusti toisistaan. Oon siis ihan se sama Krisse molemmissa maissa, kayttaydyn ihan samanlailla, mut mun elama on muuten niin erilaista naissa maissa. Floridassa en murehdi, vaikka mun suomi elamassa tapahtuis ihan kamalaia muutoksia. Mun vanhemmat eros pari kuukautta sitten, ja sain tietaa siita kesken koulupaivan. Menin shokkiin tottakai, varsinkin kun sain tietaa todellisen syyn siihen eroon. Menin psykologille ja pysyin siela pari tuntia. Kuitenkin samana paivana kun olin kuullut vanhempieni erosta ja itkenyt 4 tuntia, olin tekemassa matikan koetta ja illalla bilettamassa kavereiden kanssa. Floridaan lahdin silla asenteella, etta vaikka mita tapahtuis Suomessa, en murehdi niita asioita vaan elan mun Florida elamaa taysilla. Nyt kun tulin Suomeen niin mulla on aikaa murehtia mun ongelmia Suomessa. Mulla on paljon seuraajia esimerkiks snapchatissa just sen takia etta he haluavat nahda millasta mun elama on Floridassa. Taman takia laittelen paljon kuvia ja videoita ja haluun kertoo siita, mut en mielellaa kerro kauheen yksityiskohtasesti koska haluun erottaa naa mun kaks elamaa toisistaan, en tieda miksi ma vaan haluan.

Ainii, aattelin lisaa tahan loppuun pari kuvaa uuden vuoden kunniaks et miten paljon oon vahan yli vuodessa muuttunu x)

Kesa 2014

Syksy 2014

Nyt :-)

Pitkästä aikaa

Moikka... pitkasta aikaa

Ensinnaki oon oikeesti todella, todella, todella pahoillani etten oo kirjottany tanne pitkaan aikaan. Mut yksinkertasesti taa blogi on kuitenki ihan viiminen asia mita teen jos on aikaa, ja mulla on ollu taa koko loppusyksy ihan kauheen kiiretta. Snapissa ja instassa oon kuitenki ollu tosi aktiivinen joten sielta on saanu mun elamaa seurailla kans. Homecomingin jalkeen oli siis halloweenia, on ollu juhlia, oli thanksgiving loma jolloin olin Suomessa viikon. Aika paljon asioita on taas elamassa muuttunu, mutta mun arki on ihan samanlaista ku ennenki.

Nyt mulla on tassa hypparilla parikyt minuuttia aikaa teille tanne jotain kirjotella, mutta tan postauksen jalkeen seuraava postaus luultavasti tuleekin sitten Suomesta, joulun aikoihin. Nyt on siis virallisesti kaikki oppitunnit talta vuodelta ohi. 5 kuukautta mun amerikkalemaa takana ja 6 on edessa. Oon tosi onnellinen taalla ja vaikka en tuliskaan ens vuonna enaan tanne niin osa mun sydamesta on varmasti taalla mun elaman loppuun asti. Ja naa ihmiset taalla, tulee ihan sairaan surullinen olo ku ees miettii et joudun lahtee taalta joskus...

Nyt thanksgivingilla kun suomeen menin, niin monta asiaa oli muuttunut. Mun perheessa on muuttunut paljon asioita ja aidilla on nyt uusi, ihana ja kodikas uusi koti, tykkaan siita tosi paljon. Mun veli oli jotenkin ihmeellisen kiva mulle koko viikon (silla ihan varmasti oli vaan niin ikava mua :3) ja kyllahan ne kaveritkin siella oli. Osa kavereista ei ollu muuttunut yhtaan, mutta jotkut oli muuttunu tosi paljon ja jotkut ei ees ottanu yhteytta vaikka kuuli/tiesi etta olin Suomessa.

Nyt on tyolas viikonloppu tulossa. Meilla on ensi viikolla Mid Term, eli vahan niinkuin koeviikko, mutta taa koe vaikuttaa 25% sun syyslukukauden arvosanaan. Meilla on maanantai vapaa, ja tiistaina alkaa kokeet. Mulla on 2 koetta per paiva, paitsi torstaina vaan yksi koe. Sitten kutsuukin taas Suomi, ja ihana joulu, mun synttarit ja uusivuosi. Ootan niin paljon etta paasen Suomeen jouluksi koska siita on niin pitka aika etta olisin ollu joulun Suomessa ja oltais ihan sillee osteltu lahjoja tms. Ootan myos et paasen juhlimaan mun synttareita mun parhaiden kavereiden kanssa ja tottakai uusivuosi!! Ootan myos et paasen moikkaamaan kavereita Raumalle, siita on jo puol vuotta kun viimeks siela olin :(

Mum cheer kauri loppu heti homecomingin jalkeen ja alotin koripallon. Kerkesin pelata yhen pelin kunnes selka taas alko vaivaamaan. Mulla on nyt ollu 2 kuukautta jo liikuntakielto ja viela yks kuukaus jaljella. Syon lahes joka paiva sarkylaaketta ja valilla oikeesti meinaa jo menna tahan hermo, mutta eikohan taakin tasta helpota.

Tassa on tapahtunu niin paljon etten muista kertoa kaikkea, mutta tassa nyt vahan kuvia, ja muistakaa et voitte aina tulla kysyyn multa mita vaan! Kaikenkaikkiaan oon tosi onnellinen  ja nautin elamasta ihan taysilla :)

// Vietettiin Emmin kans myos Suomen itsenaisyyspaivaa!

Q&A + Homecoming

Taalla kirjoittelee supervasynyt mutta superonnellinen tytto. Homecoming viikko ja viikonloppu on nyt takana, ja oli kylla ihan mahtavaa. Meilla oli spirit week eli joka koulupaiva meilla oli ertyinen teema miten me pukeuduttiin, eika tarvinut olla dress code. Meilla oli fall break joten maanantaina ei ollut koulua. Tiistaina meilla oli teemana pukea ruutukuviota, eli lahes kaikki tuli kouluun ruudullisissa pyjamissa tms. Keskiviikkona oli 1800-luku, torstaina piti pukeutua jokaisen luokka-asteen teeman mukaan. 9th grade oli the first class freshman, 10th super sophomores, 11th grade Jailbreak juniors ja 12th grade Sinister seniors. Perjantaina kaikki piti oman luokka-asteen teepaitaa. Perjantaina meilla oli kans Pep Rally jossa mun cheer team esiinty, meilla meni tosi hyvin esitys ja saatiin PALJON positiivista palautetta. Pep Rallyssa esiinty jokaisen luokka-asteen tanssijat myos ja sitten siela oli jotain pienia kisoja tms. Perjantai illalla meilla oli home game, olin siella cheeraamassa, ja me havittiin.

Lauantaina oli itse homecoming dance, joka oli tosi siistia! Oli niin ihanaa laittautua kunnolla, meikata, pitaa korkkareita ja tanssia :) Oltiin tansseissa noin pari tuntia minka jalkeen mentiin after partyihin jotka ei paattynytkaan suunnitelman mukaan. Menin viimeyona viidelta nukkumaan joten oon nyt ihan poikki. Oon tehnyt tanaan _koko paivan_ laksyja, mulla oli ihan kamalasti tehtavaa. Ensiviikolla on pari koetta ja projektia ja oon ihan poikki, kun kokoajan taytyy tehda kaikki niin taysilla.

Lupasin teille vastailla myos pariin kysymykseen mita ootte multa kyselly, joten valitsin 15 parasta noista 50 kysymyksesta mita mulle tuli, joten tassa tulee Q&A !

1.Millasta cheerleading on siella? Miten eroaa Suomen cheerleadingista?

Cheer on taalla tosi paljon enemman tanssipainotteista. Normitreeneissa tehdaan aikalailla Suomen junnu-juttuja eli basketteja, libroja, volttiheittoja, exeja yms ihan basic stuntteja. Treeneissa opetellaan kans aina uusia huutoja meidan futispeleihin. Ei tavallaan eroa kauheesti Suomen cheerista muuten kun jos taalla tehdaan ns "kisaohjelmaa" niin Suomessa tahan ohjelmaan kuuluisi siis 1 tanssi, taalla niita tansseja on ainakin 3. Mutta siis taa mun koulun varsity football cheerleading ei eroa Suomen cheerista sinansa kauheesti. Tehdaan vaan tosi paljon helpompia juttuja mita ma tein Suomessa mun joukkueessa, mut ma muunmuassa valmensin naita asioita meijan seuran junnujoukkueille kun olin Suomessa. Mut mulla vaihtuu kohta cheeri Basketball cheerleadingiin  koska football season loppuu. Basketball cheer on kuulemma tosi paljon enemman tanssipainotteista eika stuntteja tehda kuin harvoin. Mut tykkaan tasta cheerista, on kiva hioa ihan perusjuttuja taalla, en ma olettanutkaan etta taalla tuun cheerissa kauheesti kehittymaan. 

2.Onko koulu vaikeampaa?

Koulu on todella paljon vaikeempaa. Testeja ja kokeita on joka viikko, niita voi olla jopa 3kpl paivassa. Laksyja tulee paljon, todella paljon ja mulla menee laksyjen tekoon noin kolmesta neljaan tuntia paivassa. Opettajat odottaa sulta paljon enemman mita Suomessa ja sun on pakko teha kaikki laksyt etka voi feilata kokeissa tai muuten et saa menna treeneihin. Selviaisin varmasti ihan hyvin ja saisin hyvia numeroita jos vuorokaudessa olis 5 tuntia enemman. Ma meen suoraan koulun jalkeen treeneihin ja treeneista suoraan dinnerille. Dinnerin jalkeen kello on 7 ja alan tekemaan laksyja. Teen niita niin kauan kun mun room mate menee nukkumaan. Alexis menee nukkumaan aina 10.40 enka aina saa tehtya kaikkia laksyja tossa ajassa, mika on tosi surullista koska tekisin ne jos olis aikaa. Mut en haluu myoskaan jattaa treeneja valista koska tipun joukkueesta, ja mun mielesta toi melkein 4h paivassa laksyja on jo ihan liikaa. Mutta koulu siis on tosi paljon vaikeempaa ja sulta odotetaan ihan hullun paljon. 

3. Puhutko koko ajan englantia?

Joo, lahes koko ajan. Jos ollaan Emmin kans jossain kahestaan, esim jommankumman huoneessa niin puhutaan tottakai Suomea, mut muuten kokoajan julkisilla paikoilla enkuks, koska se on tosi epakohteliasta puhua eri kielta jos porukassa on ihmisia ketka ei ymmarra.

4. Onko meilla taalla mitaan saantoja?

On meilla saantoja, mutten kauheen paljoa. Ei saa kayttaa paihteita, taytyy kertoa jos menee yoksi tai lahtee pois, yms. Ihan perus juttuja :)

5. Kuinka usein kayt Suomessa?

Ma tuun suomeen thanksgivingilla 25.11 ja oon viikon. Sit tuun tanne takasin pariksi viikoksi jonka jalkeen meen takas Suomeen 19.12-5.1 eli joululomaksi ja sitten tuun viela spring breakilla mika on joskus kevaalla :)

6. Mita kaipaat eniten Suomessa? Mita vahiten?

Kaipaan eniten mun perhetta, sukulaisia ja kavereita (ja lemmikeita). Siis kaipaan heita ihan hirveesti, ja ootan niin paljon etta paasen kaymaan Suomessa. Vahiten kaipaan saata koska taalla saa on aina niiiiiin ihana, lammin, aurinkoinen, just taydellinen.

7. Mita asioita Suomessa oot alkanu arvostaa vasta nyt?

Oon alkanu arvostaa Suomen koulusysteemia, varsinki koeviikkoja, se on oikeesti tosi hyva asia ne koeviikot vaik ne tuntuu Suomessa ihan hirveille. Oon alkanu arvostaa Suomen ilmaa ja vetta mika tulee lavuaareista haha. Ja Suomessa saa muutenkin nuoret elaa niiiiiin vapaasti verrattuna naihin jenkkinuoriin. Naa tekee hulluja juttuja ja valehtelee vanhemmillee, ja heilla on tosi tiukat saannot esim kotiintuloajoissa ja siina etta mihin ne on menossa ja kenen kanssa. 

8. Ikavoitko Suomea siella ollessasi?

Ikavoin, tottakai. Ennen sanoin etta vihaan Suomea ja haluun sielta mahd. nopeesti pois, mut nyt oikeesti kaipaan sinne. Kaipaan mun elamaa ennen mun amerikkaelamaa, mut en silti haluu takas lopullisesti, koska oon onnellinen taalla ja rakastan mun elamaa taalla. Mutta vastaus on siis etta kylla ikavoin ja paljon ikavoinkin. 

9. Suosikki kauppa siella? Lempi Ruokapaikka?

Lempparikauppa on varmaankin pink/vs, siel on tosi kallista mut rakastan niita vaatteita. Jos tarvii jotain halpoja paitoja tms ni forever 21. Lempi ruokapaikka on ehdottomasti the cheesecake factory!! 

10. Kuinka usein sulla on mitkakin harrastukset?

Mulla on talla hetkella cheer treenit joka pva 4-6pm. Eli suoraan koulusta siihen asti et on dinner. Kevaalla alkaa track & field, joten niista treeneista en tiia viela.

11. Harkitsitko etta menisit isantaperheeseen?

Harkitsin, mut valitsin boarding elaman koska saa olla kavereiden kanssa kokoajan ja kaikilla on samat saannot, ja harrastukset ja koulu lahella. 

12. Mista sait idean etta menet sisaoppilaitokseen?

Otin selvaa erilaisita mahdollisuuksista ja sit aloin lukemaan enemman boarding elamasta, ja tykastyin siihen koska halusin itsenaistya, halusin "oppii elamaan yksin" ja must on tosi kiva elaa kavereiden kanssa samassa talossa. 

13. Oletko tyytyvainen etta menit sisaoppilaitokseen?

Oon! Vahan on kyl jotenki jaany vaivaa se et millasta ois olla host perheessa, mut oon kaikinpuolin tyytyvainen tahan :)

14. Voisitko kuvitella seurustelevasi siella opiskelevan pojan kanssa?

En tiia, en usko. En kuitenkaa oo jaamassa tanne ikuisesti ja suunnitelmat on ihan auki etta meenko tan vuoden jalkeen takas Suomeen koska haluisin suorittaa koulun hyvilla numeroilla ja haluisin lukea enemman psykaa, koska se on aine mita tarviin tulevaisuudessa. 

15. Juotko alkoholia/tupakoitko siella ollessasi?

En.

My life

"Travel early and travel often. Live abroad, if you can. Understand cultures other than your own. As your understanding of other cultures increases, your understanding of yourself and your own culture will increase exponentially"

-Tom Freston

Tasta teksista on tullu mulle henkilokohtasesti tosi tarkea. Oli pelottavaa muuttaa toiselle puolelle maailmaa yksin, enka oikeesti missaan vaiheessa uskonu etta musta on siihen. Oon ihminen kuka leikkii rohkeeta, mutta oikeesti on kaikkee muuta ku rohkea. Enaa en tieda voinko sanoa etten olis rohkea. Mua on aina pelottanut uudet asiat ja isot muutokset, ja yhtakkia niita tuli monta samaan aikaan. Muutin pois kaupungista missa ma olin elanyt mun koko elaman, pois ihmisten seasta kenen kanssa oon jakanu mun elaman; ilot ja surut aina. Muutin pois maasta, missa on kaikki ihmiset keta tunsin. Muutin aivan yksin, pois kaikesta vanhasta, alotin mun elaman uudelleen. 

Kun saavuin ekaa kertaa Saint Andrew'siin, olin aivan silmat pyoreena. Kaikki oli uutta, ihmiset, tavat, kieli, ymparisto, ihan kaikki. Mikaan ei ollut niinkuin ennen. 

Olin pienessa stressissa ekan puoltoista kuukautta. Piti koko ajan miettia miten kayttaytyy, millasella tavalla puhuu, milta nayttaa ja tottakai yritti tehda mahdollisimman hyvan ensivaikutelman kaikkiin ihmisiin. Yritti tottua paivarytmiin ja siihen etta on pakko tehda kaikki laksyt joka paiva. Mulla meni tosi kauan tottua tahan kaikkeen. Sain alussa moitteita vahan joka asiasta, koska tama kaikki oli niin erilaista ja tuntui etten pysty olla hetkeakaan oma itteni, se Krisse mika ma oikeesti oon. Tuntu etta mun piti kokoajan esittaa jotain taydellista ihmista. 

Nyt mulla on 2,5 kuukautta takana, ja ma oon nyt vasta tottunut tahan kaikkeen. Paatin noin kuukausi sitten etta en enaa mieti turhia, meen rohkeesti mukaan tuntemattomiin ja mulle ei niin mukaviin asioihin. Oon niin onnellinen etta tein ton paatoksen. Mulla on taalla nyt kymmenen kertaa enemman kavereita, mua kysytaan joka viikonloppu johonkin, mulla on aina seuraa eika tarvii olla yksin. Ei mun oo taalla ikina ollut tarvinnut olla yksin, mutta alussa ma halusin aina valilla olla yksin. Nyt yksinolo tuntuu tylsalta, ja mua pelottaa nukkua jos Alexis on jossain muualla yota. Ma tarviin naita ihmisia mun jokapaivasessa elamassa enka enaa osais kuvitella elamaa ilman kaikkia naita ihania ihmisia taalla. 

Vaikka oonki ollu taalla nainkin vahan aikaa, ma oon oikeesti loytanyt itteni. En oo oikeen ikina tajunnu mita tarkottaa loytaa itsensa, mutta nyt ku se on tapahtunu ni ma tiedan mita se meinaa. Oon saanu sisaisen mielenrauhan ja oppinu elaa itteni kanssa. Oon muuttunu paljon, ja ainaki omasta mielesta parempaan suuntaan. Oon oppinu unohtamaan murheet ja puskemaan taysilla eteenpain, vaikka se olis vaikeeta. Oon oppinu elamaan eri kielella ja tuntuu etta englanniks kirjottaminen ois jopa helpompaa kuin Suomeksi. (voi olla etta mun blogin kieli muuttuu koska mun enkun ope haluis lukee mun blogia) tai sitte kirjotan kahella kielella koska tiian etta tata seuraa myos ihmiset ketka ei osaa englantia. Oon oppinu ilmaisemaan mun tunteet suoraan. Oon oppinu sanomaan etta rakastan jotain ihmista pain naamaa. Oon oppinu itestani niin paljon. En ois ikina kuvitellu etta mun sisalla on nain paljon eri puolia ja erilaisia ajatuksia. Oon aina ollut sosiaalinen, mutta uusien ihmisten kanssa tosi arka. Taalla oon oppinut olemaan sosiaalinen tilanteessa kuin tilanteessa. Oon oppinu arvostamaan vanhempia ihmisia. Oon oppinut etta maailmassa on monenlaisia ihmisia etka sa voi miellyttaa kaikkia samaan aikaan. Oon oppinu etten aina saa tahtoani lapi. Oon oppinu rentoutumaan ja saamaan mun mielen hetkeksi pois arjesta. Oon oppinu etta hyvat arvosanat edellyttaa kovaa tyota. Oon oppinu opiskelemaan ja tekemaan laksyt, lukemaan kokeisiin.

Oon oppinut etta ma parjaan kaikista parhaiten olemalla ihana oma itseni.

"Distance usually lets you know who is worth keeping and who is worth letting go"

Kun tulin tanne, lahes kaikki mun kaverit Suomesta jutteli mulle. Sita kesti noin kaks viikkoa, kunnes ensimmaiset lopetti yhteydenpidon. Joka paiva huomaan, miten en oo kuullu jostain mulle tarkeesta henkilosta aikoihin. Laitan heille viestia, mutta keskustelu jaa tosi pinnalliseksi. Talla hetkella, 2,5kk taalla olleena mulla on enaa muutama ihminen ketka juttelee mulle, kun ennen niita oli noin 200. En tarkota, etta mulle pitais laittaa viestia tanne joka paiva, ei todellakaan. Mutta on tosi surullista etta ihmiset ketka lupas mulle, lupasi, ei oo laittanut viestin viestia koko aikana, tai max pari viestia. Taa on mun mielesta tosi surullista koska ma oon ihminen kuka kiintyy nopeesti, mut kiinnyn ihmisiin niin lujaa etta jos ne lopettaa yhteydenpidon ni meen ihan rikki. Rakastan mun ystavia, rakastan teita jokaista kuka luette mun blogia just talla hetkella. Oon onnellinen etta nama muutama ihminen oikeesti juttelee mulle ja ihan oikeesti on kiinnostuneita siita miten mulla menee taalla. Mulle tulee joka kerta hymy huulelle, kun saan viestin joltain ihmiselta keta en olis ikina arvannut, se hetki on niin ihana. Rakastan skypettaa Pinjan kanssa ja kun saan aaniviestin Julialta kesken oppitunnin, pyydan etta saanko luvan menna vessaan jotta saan kuunnella mita asiaa mun parhaalla kaverilla on. Oon joka kerta ilonen ku aiti laittaa mulle kuvan mun koirasta ja pupuista, tunnen oloni joka kerta niin rakastetuksi kun aiti laittaa mulle viestin missa sanoo rakastavansa mua. Oon joka kerta niin onnellinen ku Petra laittaa mulle snapissa kuvia itestaan, ja niin iloinen kun Jenna kysyy videoita ja kuvia taalta. Ette oikeesti kukaan tajua, miten ihanalta musta tuntuu kun joku oikeesti tulee ja kysyy miten mulla menee, ja mita mulle kuuluu. Kun joku kysyy kuvia, videoita ja kun joku sanoo etta naytan erilaiselta. Mua alkaa aina naurattamaan, kun joku korjaa jonkun mun suomeksi sanoman sanan, koska sen jalkeen tajuan miten tyhmia virheita teen. Nautin siita, kun joku sanoo miten taydellinen elama mulla on. Nautin myos siita kun laitatte kuvia Suomesta missa on harmaata, sateista ja muutama aste pakkasta. 

Mutta kaikista eniten rakastan sita, kun joku sanoo etta ikavoi mua. 

"If we were meant to stay in one place, we would have roots instead of feet, he said."

-Rachel Wolchin

Vaikka kuinka pelottavalta se kuulostaakin, jos teilla on mahdollisuus muuttaa ulkomaille tai menna vaihtoon, tehkaa se.

Tasta retkesta tulee ikimuistonen ja oon tavannut ihmisia, ketka tulee pysymaan mun elamassa koko mun loppu elaman. Ollaan suunniteltu roadtrippia ruotsi-suomi-venaja. Mua on pyydetty kesalla Italiaan juhlimaan, ja espanjaan syomaan hyvaa ruokaa. Mua on pyydetty etela-amerikkaan koska oon aina halunnut menna sinne. Mua on pyydetty Australiaan. Oon saanu kutsun myos Barbadocselle ja Californiaan. Mulle on sanottu, etta mita ma ikina teenkin, mulla on taalla, Boca Ratonissa ystavia ketka ei poistu mun elamasta. Mulle on kerrottu sata kertaa miten rakas oon, miten kaunis oon ja miten ilonen oon. Mua ei oo kertaakaan haukuttu. Mua on lohdutettu ja oon aina saanut jonkun kuuntelemaan jos sita oon tarvinu. Oon saanu taalta niin paljon kaikkea ihanaa, etten halua edes kuvitella paivaa millon joudun lahtea taalta. 

Jos olisin paattanyt olla lahtematta tanne, mulla luultavasti rullaisi normaali arki Suomessa. Sama koulu, samat ihmiset, sama tunne, kaikki ihan samaa kuin ennen. Ikavoin sita, ikavoin sita todella paljon. Mutta silti en tuu ikina katumaan etta lahdin tanne. Nautin mun elamasta taalla, enka haluaisi vaihtaa tata elamaa mun Suomen elamaan. Kaipaan Suomeen, mutta en pysyvasti. Haluaisin tulla lomailemaan Suomeen ja sitten lahtea tanne takaisin, ja niinhan tassa tulee kaymaankin. Tama elama on sita taalla mita ma oon aina halunnut elaa, joten en halua vaihtaa tata mihinkaan. Rakastan tanssia keskella tieta perjantai iltaisin. Rakastan juhlimista lauantaisin. Rakastan syoda pitsaa ja katso elokuvaa sunnuntaisin tyttoporukalla. Rakastan olla kannustamassa perjantaisin meijan omaa jenkkifutisjoukkuetta. Rakastan menna meijan matikan luokkaan koska oon ainoo tytto ja saan aina niin paljon huomiota kaikilta. Rakastan koulun jalkeen menna treeneihin ja treenata niin etta mun paita on ihan marka. Rakastan viettaa aikaa joka paiva eri ihmisten kanssa. Rakastan iltaisin rauhoittua omassa huoneessa tehden jotain rentouttavaa. Rakastan nukahtaa samalla kun kuuntelen Juha Tapiota.